Matkaratsastuskisakauden avaus: Vesilahti 19.1.2013

Tällä kertaa kisareissussa oli muutamat "muuttuvat tekijät".

Kisakauden ensimmäiset mr-kisat

Kisakauden avaus
aluekisat, Vesilahti 19.1.2013

luokka: 28 km (ei tasoluokitusta, seuraluokka)

Aamulla klo 8 aikaan oli ulkona hyvinkin rapea ilma! Pakkasta -29 ja hetken aikaa piti miettiä, että lähdetäänkö me ihan oikeasti kisaamaan. Kamat olivat kuitenkin kasassa ja jo aamupäiväksi luvattiin huomattavasti lämpimämpää. Topatut hevoset ja topatut ihmiset lyllersivät siis muutaman kerran tallipihan poikki ruokkien kotiin jäävät kaviokkaat ja lastaten traileriin ratakireät kisaratsut. 

 

Mukaan reissuun lähtivät Kalilei ja Porre. Kalilei tietysti oli varma valinta kisakalustoon, mutta vanhusputten lähtö toiseksi kisahevoseksi olikin huomattavasti erikoisempaa. Myös toisena kisakuskina oli aivan uusi naama: tallipoikamme Jesse! Kokonaisen 5 kuukauden ratsastuskokemuksella hän lähti mukaan starttaamaan ensimmäisissä ratsastuskisoissaan.

 

Herätyskellon pirinästä, ja sitä seuranneista torkkukytkimen painalluksista, alkaen olimme railakkaasti myöhässä. Rangerin piti käynnistyä kotipihasta reissuun viimeistään puoli yhdeksältä, mutta lähtö tapahtui lopulta reilu puoli tuntia myöhemmin. Ajomatka sujui hyvin ja kisapaikkakin sentään löytyi. Pienten "maksuhäiriöiden" ja muutaman muun yllättävän hidasteen myötä oli kello niin paljon, että kovalla tohinalla varustimme ratsumme suitsiin ja pienten alkukävelyiden jälkeen äkkiä ell-tarkastukseen. Siellä ei mitään ihmeempiä ja molemmat ruunat saivat lähtöluvan.

 

Sutina jatkui vauhdilla... Kalilei oli sidottuna trailerin taakse varustusta varten ja miehet (huoltaja- Upi ja ratsastaja- Jesse) laittoivat samaan aikaan Porrea lenkkikuntoon. Naapuritrailerista tultiin kyselemään teippiä lainaan ja Upi lähti sitä autosta kaivelemaan. Kalilei jäi valmiiksi varustettuna yksin hetkeksi, koska siirryin samaan aikaan virittämään sykemittareita vanhusputtelle. Ei kulunut montaa silmänräpäystä, kun kuuluu huutoa "hevonen irti!!!!!". Käännän katseeni ja bongaan oranssiin ratsastusloimeen puetun hevosen laukkaamassa trailerialueen poikki suoraan kohti. Ehdin ajatella, että "samanlainen loimi kuin meidän Kalileilla" ja samassa tietysti tajuan, että "ei vitsit, SE ON MEIDÄN KALILEI!!!!" Eipä mitään, no panic, Kaltsu laukkasi aivan suoraan Upin luo ja pysähtyi siihen! Erittäin paha tilanne, joka oli onneksi nopeasti ohi eikä yhtään mitään hajonnut. Nolottaa jopa myöntää, että autossa olin hetkeä aiemmin painottanut, että PORREA ei saa päästää sitten irti...

 

Lopulta kuitenkin oli tyypit ratsujensa selässä vain muutama minuutti lähtöluvan kajahduksen jälkeen. Pakkastakin oli alle -10 astetta, joten ihan hyvin pärjäsimme hyvin pukeutuneina. Kävelimme ensimmäiset 1,5 km ja sen jälkeen hölkyttelimme puoli-reipasta vauhtia eteenpäin kilometri toisensa perään. Puolessa välissä lenkkiä oli 10 km pitkä "metsäautotie", joka oli erittäin kaunis ja mukava ratsastaa! Höpisimme niitä-näitä ja hevoset etenivät tyytyväisinä rinnakkain. Hämmästelin lenkin aikana Porren matalaa syketasoa, ruunaska ravaili 15 km/h -vauhtia n. 110 lyöntiä / minuutissa sykkeillä! Meidän huonokuntoiseksi ajateltu paksukainen!

Lenkin aikana ei tapahtunut yhtään mitään, kaikki sujui. Huoltoja teimme kaksi + yhden metsäneläinten ruokkijan tarjoaman nopean extra pysähdyksen. Miehellä oli peräkärryllinen porkkanoita, joita hän oli viemässä peuroille metsään. Meidänkin ruunat ottivat, luvan saatuaan, parit porkkanat itselleen matkaevääksi!

Muutamaa kilometriä ennen maalia loimitimme Porren (Kaltsulla oli koko ajan ratsastusloimi) ja jatkoimme maltillisesti kohti määränpäätä. Viimeiset 1,5 km talutimme käyntiä ja sykkeet laskivat huminalla. Vielä ennen maaliviivaa takaisin selkään ja maaliporteista sisään. Keskinopeutemme lenkillä oli 9,7 km/h, joten mitään kovinkaan suuria vauhteja emme ottaneet. Purimme rauhallisesti ruunilta varusteet pois ja loimitimme lämpimästi. Vilkaisin sykekahvalla Porren sydämen sykkeitä ja ne näyttivät välittömästi alle 60. Eipä siinä sitten enää mitään enempiä ihmettelemään, vaan suoraan vaan ell-tarkastukseen 9 minuuttia maaliin saapumisen jälkeen.
 

Porre oli sykkeessä ensin ja läpi meni lukemalla 48 !!!!!!! Välittömästi sen jälkeen katsottiin Kalilei ja sillä syke 36 !! Ell antoi tunnustuksen, että Kaltsulla oli päivän matalimmat lukemat! Kalsongilla oli alkutarkastuksessa täsmälleen sama syke, joten eipä ollut herra kovinkaan paljoa rasittunut päivän rutistuksesta!
Porren juoksuliikkeissä ei ollut mitään mainittavaa, joten kirkkaasti meni läpi!!! Wau ja Jeeeeeee!!!!! Kalilein ravin jouduin esittämään kahdesti: kenttä oli hivenen pöpperöinen ja teki tilsoja kenkiin. Ruunan liikkeessä oli takaosassa kuulemma ensimmäisellä juoksutuskerralla pienen pientä epäselvyyttä, mutta toisella kerralla sitä ei enää näkynyt. Emme saaneet edes mitään huomautusta papereihin. Klinikkatarkastukseen Kalilei on joka tapauksessa menossa aivan lähiaikoina, joten voi olla että jotain sieltä löytyykin.

Päivän plussat:
+ Koko reissu meni hienosti, hevoset toimivat ja tulos oli just sitä mitä haettiinkin!
+ Kalileille tämän pitikin olla ihan vaan rauhallinen "treenilenkki", mutta 16-vuotiaasta Porresta olen TODELLA YLPEÄ!!! Vanhus ei ole moneen vuoteen enää ollut aktiivikäytössä, eikä ole kisannut matkaa kuin yhden 15 km luokan vuonna 2009 ennen tätä, ja nyt hölkytteli menemään 28 km komeasti!! Ei voi ainakaan sanoa, että olisi kotona treenattu ylikuntoon, heh heh.
+ Kalilei tuntui todella hyvältä! Viime kauden viimeisissä kisoissa meno oli hiukan tahmeaa, mutta nyt se kaikki oli poissa. Lähes 3 kk loma on tehnyt pelkkää hyvää meille molemmille, kuten uskoinkin.
+ Jessekin selvisi hyvin!
+ Huoltaja- Upikin selvisi, vaikka oli kaksi (vaativaa) huollettavaa yhdellä ihmisellä.
+ Reissusta ei ollut mitään miinuksien arvoista.