LISÄTIETOA:

maanantai 7. tammikuuta 2013

Koska olet viimeksi keventänyt ilman jalustimia?

Jep jep, minäkin olin edellisen kerran muksuna, kunnes Airan ratsastuspilatestunnilla 3.1.2013 olin uudelleen, 
vuosien jälkeen, tämän tehtävän edessä.

Kirjoitin edellisten Airan treenien jälkeen marraskuun puolessa välissä tänne blogiini: "Lisättäköön listaan myös, että takareiden tuen kautta polvi pois puristamasta, varpaat menosuuntaan ja eteenpäin pyytävät avut pitäisi tulla pohkeesta eikä rumasti kantapäällä kaivelemalla". Viittasin tässä listaan, joka sisältää istuntani parannuskohteita ja juurikin näihin edellä mainittuihin ongelmiin keskityimme tällä kertaa.



Aluksi menimme käyntiä ilman jalustimia ja jalkojen oikean asennon etsimistä... etsimistä... ja lisää etsimistä. Sen jälkeen sama harjoitusravissa. Jalkani heiluvat todella paljon eikä pohjetuntumaa hevosen kylkiin löydy. Harjoitusravin jälkeen pieni haasteen lisäys ja kevyttä ravia ilman jalustimia. Tämä sentään sujui kohtuullisesti!



Lopuksi sain ottaa jalustimet takaisin jalkoihin. Lähes koko treeni on videoituna 25 erimittaiselle pätkällä ja vaikka vielä tässäkin otoksessa jalat heiluvat ja keikkuvat, on se sentään hivenen siedettävämmän näköistä kuin ensimmäisissä pätkissä! Porrestakin tosin huomaa, että ruuna lähtee liikkumaan paremmin heti kun siirryn harjoitusravista keventämään...

Jatkossa luvassa on ilman jalustimia ratsastusta, lonkankoukistajien venytystä, pohkeen paikan etsintää ja näiden myötä toivottavasti joskus tulevaisuudessa myös heilumattomat jalat! Taidan lisäksi nauhoittaa Airan väsymättä toistamia neuvoja ("avaa lonkat takareiden kautta, varpaat eteenpäin, ylä- ja alavatsa töihin.") ja laittaa nauhan pyörimään soittimeen ratsastuksen ajaksi.

Kalilein kanssa maneesilla sunnuntaina jo palasinkin näihin torstain oppeihin, mutta Airan taika oli taas päässyt haihtumaan jonnekin. Ei oikein treenaus onnistunut ruunan käydessä isoilla kierroksilla, mutta viimeiset minuutit treeneistä uljas matkaratsuni kulki sentään todella hienosti (nyt ei siis puhuta ratsastajasta).

Treeniä, treeniä, treeniä, treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä lisää! Kyllä tämä tästä. Joskus. Ehkä. Toivottavasti!

7 kommenttia:

  1. Vuosi sitten! Tosin sen pyhän lupauksen toteutuminen tämän ottamisesta säännölliseen ohjelmistoon riippuu kyllä kovasti siitä miten määritellään "säännöllinen"...

    Täällä omat ajatukseni asiasta: http://gidran.blogspot.fi/2012/02/valmennusviikonloppu-part-i.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös säännöllistä ole myös se, että asia tapahtuu säännöllisesti kerran vuodessa? ;)

      Hämmästyin hivenen, miten HELPPOA ilman jalustimia oli keventää vieläkin. Ei ollenkaan vaikeaa! Tämän jalustimitta ratsastuksen aikaan venyi paikat oikein hyvin ja sen jälkeen satulassa istuminen oli paljon helpompaa sekä jalustinhihnojakin pystyi heti pidentämään yhdellä reiällä!

      Poista
  2. Itselläni on myös jäänyt pysyvästi mieleen opettajani yleisimmin toistamat kommentit (Hands! Lengs! jne.) ja toistelen niitä usein mielessäni, kun ratsastan. Ovat sellainen koko ajan toiminnassa oleva checklist yksin ratsastaessa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäksi valokuvat ja varsinkin videot ovat mitä parhainta (pahinta) itsetutkiskelua ja askeleita kohti parempaa ratsastusta! :)

      Poista
  3. Et päässyt sentään harjoittelemaan laukassa keventämistä niinkuin itse joskus vuosia sitten! Se vasta metkaa oli, pitääkin kokeilla onnistuuko vielä :) Siis joka toisella askeleella alas kuten ravissakin, ja ilman jalustimia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, laukassa en päässyt keventämään! Enkä ole koskaan itseasiassa edes kokeillut! :D

      Poista