LISÄTIETOA:

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Heppatyttö lähtee heppaleirille!

Tänään vuorossa omien ja hevosen varusteiden pakkaaminen ja sen jälkeen innokkaana lähdemme Kalilein kanssa SISUratsukoiden järjestämälle matkaratsastuksen valmennusleirille! Luvassa viikonlopun ajan matkaratsastushenkistä seuraa, treenejä ja asiaa aiheesta ja varmasti myös sen vierestä.

Olen saanut vinkkejä, että tänne toivotaan enemmän mr-aiheisia blogijuttuja. Yritän panostaa niihin ja viikonlopun jälkeen taitaa olla kerrottavaa paljon!

MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE! Alla hiukan tunnelmia viime vuoden mr-suokkivalmennusleiriltä.




torstai 28. kesäkuuta 2012

Kuvapläjäys

Enempiä höpisemättä tämä postaus sisältää vain kuvia alkuviikolta.

Näkeekö tuo poni eteensä? - ei, ei se aina näe...





 Pörri omassa elementissään... Otappa siinä sitten edustava kuva, kun herralla on NÄLKÄ.

Nuori herra Voitto 3vee ja vanha herra Porre 15vee, jonkun verran samaa näköä havaittavissa?

tiistai 26. kesäkuuta 2012

"En vaan ymmärrä matkaratsastusta!"

Kuvasta KIITOS Salla Kuikka!

"Joo oon siis miettiny että mitä ihmeen hohtoa on matkaratsastuksessa kun ei saa mennä liian kovaa eikä hiljaa.Jos niinku jotain päätä tai häntää lajiin saada haluis niin eikö kannattais mennä niin kovaa kun ratsukolla rahkeet kestää ja sitten katsoa hevosen kunto pulssi ym. ja parhaassa kunnossa reitistä selvinnyt voittaa.Näin vain tuumin tässä maalaisjärjelläni."

Aloituksena oleva teksti on suora kopio hevosharrastajalta, kenelle matkaratsastus lienee kohtalaisen tuntematonta kilpailumuotona. Pitää myöntää, että oma tietotasoni lajista oli jokseenkin samanlainen matkaratsastusta ensimmäistä kertaa kilpailuissa kokeillessani syksyllä 2009.

Lyhyillä ihanneaika-kisamatkoilla vasta opiskellaan matkaratsastuksessa kilpailemista: totutetaan hevosta uusiin paikkoihin ja tapahtumiin (mm. ell-tarkastus), tutustutaan kilpailurutiineihin, harjoitellaan huoltamista matkalla (sekä ennen ja jälkeen kilpailusuorituksen), kokeillaan miltä tuntuu yhteislähtö lenkille ja katsotaan kokonaisuutena hevosen käytöstä matkaratsastuskilpailuissa. Kaikkia edellämainittuja asioita toki pitää, ja täytyykin, harjoitella kotona, mutta toisinaan hevosen käytös uudessa tilanteessa sekä vieraassa paikassa yllättää. Ensimmäisten kisojen jälkeen mielessä voi pyöriä ehkä montakin harjoitusta vaativaa asiaa.
Lyhyimmillä (n. 15 km) kilpailumatkoilla on suuri merkitys lajissa, kynnys kokeilla kisastarttia laskee. Järjestetäänhän kouluratsastuksessakin raviluokkia ja esteratsastuksessa voi startata 30 cm ristikkoluokassa, ja niinhän se on, puuhunkin kiipeäminen aloitetaan aina tyvestä.

Kisojen myötä hommat alkavat sujua rutiinilla ja (toivottavasti myös) hevosen kunto on kohonnut. Pidemmillä kilpailumatkoilla (>80 km) ei ole enää ihanneaikarajoituksia luokissa, vaan silloin saakin sitten mennä "niin kovaa kuin hevosesta lähtee" eli vaikka sitä laukkaa lähdöstä maaliin.

Aluetason (30-79km) kilpailuluokissa on ihanneaika enintään 15 km/h. Se voi tuntua ensikuulemalta hitaalta vauhdilta, mutta voin kokemuksesta kertoa, että tuon keskivauhdin saavuttamiseen vaaditaan oikeastaan aivan koko matka vähintäänkin RAVIA! Lyhyetkin käyntipätkät laskevat keskinopeutta huomattavasti, joten lyhyiden alku- ja loppukäyntien lisäksi ei lenkillä paljoa voi kävellä. Nopeat huollot pitävät keskinopeuden korkealla (ei juoruta turhia) ja käyntipätkät kannattaa "säästää" mahdollisille asvalttitaipaleille. Itse en ainakaan ravaa asvaltilla juurikaan liukastumisvaaran takia. Varsinkin sileäksi kuluneet kesäkengät eivät ole asvaltilla kovinkaan pitävät... Pienestäkin jalan lipeämisestä voi seurata ontuma, joka johtaa hylkäykseen seuraavassa eläinlääkärintarkastuksessa.

Maasto- ja matkaratsastus ovat lähellä toisiaan, mutta kuitenkin harrastusmuotoina aivan erilaiset. Toki molemmissa liikutaan luonnossa hevosen kanssa, mutta suunnilleen siihen yhteneväisyydet päättyvätkin. Matkaratsastus kilpailutasolla edellyttää erinomaista hevosen tuntemusta, hevosen hallintaa kovassakin vauhdissa, yksin sekä yhdessä, kelissä kuin kelissä, erilaisilla pohjilla sekä saumatonta tiimityötä ja hyvää kuntoa sekä ratsastajalta että ratsulta. Hevosen kanssa pitää lisäksi pystyä kohtaamaan turvallisesti tiellä "kaikkea mahdollista": autoja, traktoreita, koiria, pelottavia postilaatikoita jne. Aivan mitä vain! Raipan käyttö on kilpailuissa kiellettyä, luottamuksen pitää olla kunnossa puolin ja toisin.
Pitkien kilpailusuorituksien aikana hevosen pitää juoda myös lenkin varrella ja osata rentoutua tauoilla keräten voimia tuleville kilometreille. Pukitteleva ja säikky, silmät suurina, sieraimet tulta syöksevä ratsu ei ehkä ole se mitä lajissa eniten toivotaan. Toki vauhtia, intohimoa ja rakkautta lajiin pitää ehdottomasti hevosella olla! Ei ole hevoselle helpoin mahdollinen tehtävä taivaltaa edes 50 km kilpailua ypöyksin, ilman yhtäkään hevoskaveria.

Kuvasta KIITOS: Suvi Loponen
Itsekin harrastan maastoilua hevosteni kanssa, voin hyvillä mielin käydä Paksu-Porren kanssa löntystelemässä 10 km lenkin ilman minkäänlaisia tavoitteita. Toisena vaihtoehtona voin ottaa ratsukseni Kalilein ja pistellä reippaalla vauhdilla lähes 30 km treenilenkin, seuraten hevosen pulssia sykemittarista ja pohdiskellen sen pohjalta hevosen kuntoa, palautumista ja sitä miten raskas treeni tuli tehtyä. Treeneissä on apuna myös rannekellon muotoinen GPS-laite, joka mittaa kuljettua matkaa sekä näyttää kuljettavaa nopeutta sekä keskinopeutta. Näistä ihmeellisistä elektronisista laitteista on tekeillä oma kirjoituksensa, se luvassa myöhemmin!

Matkaratsastus on mielestäni kaikinpuolin yksi ratsastuksen hienoimmista lajeista! Se on hyvin pitkälle sitä, mihin ihminen on hevosta kautta aikain tarvinnut.
Itse hurahdin lajiin heti ensimmäisistä kilpailuistani ja onkin harmi miten vähäisesti lajissa Suomessa kilpaillaan. Harrastajamäärissä matkaratsastus on kuitenkin jo kivunnut kolmanneksi suosituimmaksi lajiksi Suomessa, heti koulu- ja esteratsastuksen jälkeen!



Eräs kirjoittaja hevostalli.netissä, jokaisen hevoshullun raamatussa, kiteytti matkaratsastuksen mielestäni hienosti, lyhyesti ja ytimekkäästi:
"Mitä intoa on maraton-juoksussa? Ja silti se on erittäin arvostettu yleisurheilulaji. Matkaratsastus on vastaava versio ratsastusurheilusta. Siinä mitataan niin hevosen kuin ratsijankin fysiikkaa ja kunnon ajoitusta sekä ratsijan kykyä lukea hevostaan niin, että sitä ei tule ylirasittaneeksi, vaan osaa mitoittaa matkavauhdin juuri sopivaksi. Taitolaji, jota useimmat meistä eivät hallitsisi.
Eihän sitä kaikkea tarvitse ymmärtää, kunhan sallii vain. Sekin on jo iso asia."

Jos matkaratsastuksen aloittaminen kiinnostaa, kannattaa tutustua seuraaviin linkkeihin:
http://matkalaukka.net/22
- http://www.matkaratsastus.fi/matkaratsastus/kisaamisen_aloittaminen/

Meidän mr-kisajuttuja tältä kaudelta voi lueskella:
- http://blondiponit.blogspot.fi/2012/02/paiva-lukuna-619-km.html
- http://blondiponit.blogspot.fi/2012/03/kisoissa-45-km-ratsastettu.html
- http://blondiponit.blogspot.fi/2012/04/ensimmainen-kansallisen-tason.html
- http://blondiponit.blogspot.fi/2012/05/matkaratsastusta-sateessa-ja-tuulessa.html

Kuvasta KIITOS: Hopon Poppoo

perjantai 22. kesäkuuta 2012

HAUSKAA JUHANNUSTA!


Minin CR-tunnilla 19.6.2012

Olimme Kalilein kanssa tiistaina Gunilla "Mini" Wahlbergin CR-tunnilla valitettavan pitkän, monen kuukauden, tauon jälkeen. Minin tunnit ovat aina (jokaikinen kerta!) erittäin antoisia eikä tämä kerta tehnyt poikkeusta.
Minin opetuksen punainen lanka on MINImoida kaikki tekeminen eli yksi apu kerrallaan käytössä ja paineen poisto heti kun hevonen on vastannut. Kuulostaa helpolta, mutta kuinka moni myöntää ratsastavansa "pohkeella ohjaa kohden"?

Tällä kertaa päivän teemana oli hevosen hyvä tasapaino ja suoruus. Aloitimme treenit kävelemällä ohjat tuntumalla "mitään tekemättä" isolla pääty-ympyrällä ja tunnustelemalla kumpaan suuntaan hevonen on vino. Kalilei tunkee varsinkin oikeassa kierroksessa itseään mielellään sisällepäin kääntäen päänsä samaan aikaan vasemmalle.

Ongelma purkaantui ottamalla lavat ja sisätakajalka haltuun. Ympyrän avoimella sivulla väistätimme aavistuksen takaosaa ulospäin ja tämän sujuessa lisäsimme asetuksen samaan suuntaan. Hevonen kulki siis puolet ympyrästä banaanina ulospäin ja ympyrän suljetulla puolella ympyrän suuntaisena. Erittäin tehokas harjoitus! Jos ympyrän suuntaisessa taivutuksessa lähti hevonen liirailemaan omille teilleen, taas pieni takaosan väistö ulospäin. Tämä toistettiin molempiin suuntiin käynnissä sekä ravissa. Lopuksi myös laukassa, silloin vinoudet ovat parhaiten havaittavissa, mutta varsinkin ex-ravurilla vauhdin takia haastavimmin korjattavissa.

Treenien alkaessa ei kiinnitetä hevosen muotoon huomiota. Jumpan myötä hevosen selkä alkaa toimia ja, kas kummaa, pienen ajan kuluttua ratsu etsii itselleen hienon pyöreän työskentelymuodon! Ratsastetaan siis "takaa eteenpäin", ohjalla ei sahata kaulaa kaarelle ja jännitetä lihaksia, muoto tulee hyvän ratsastuksen myötä varmasti. Kalileikin alkaa olla ratsuna jo sillä tasolla, että kouluratsastusmuodon ylläpitäminen ei ole sille liian raskasta.

Ministä huokuu varmasti jotain rauhoittavaa energiaa! On ihmeellistä huomata miten Kalilei aina Minin katseen alla on rento ja tyytyväinen! Taitaapi hevosellakin on sellainen olo, että yritetään ymmärtää ja tehdä asiat mahdollisimman helposti ja miellyttävästi.

 "Taru, suorista ranteesi. Sinun pitäisi nähdä kyntesi koko ajan kun ratsastat!"
Ohjastuntuma muuttui huomattavasti parempaan suuntaan, kunhan muistin nostaa käsiä hivenen ylemmäs ja pitää ne ranteet suorina...

Omaan ratsastukseeni en täysin ollut tyytyväinen, tai lähinnä on istunnan kanssa ongelmia. Olen yrittänyt korjata pientä takakenoani suoristamalla kroppaani Airan ratsastuspilatesohjeiden mukaan (http://blondiponit.blogspot.fi/2012/06/ratsastuspilates-super-mahtavaa.html) sillä seurauksella, että nyt on pieni etukeno. Suurimmat ongelmat ovat laukassa, takerrun hevoseen polvilla ja ohjilla. Istuntatreenit jatkuvat siis jatkossakin pitkään vielä...

"Hevosten kanssa työskentely on kuin matka, joka ei koskaan pääty. Aina kun luulee saapuneensa määränpäähän, huomaakin, että matka on vasta alussa."
Minin omat nettisivut löytyvät osoitteesta http://www.kolumbus.fi/gunilla.wahlberg/


Kuvista SUURI KIITOS jälleen talliapulaisellemme Einille!

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Mitä?! Tilasitko sää TAAS jotain Horzelta?!


....joo, taisin mää tilata. Mutta ihan vähän vaan ja tosi halvalla!
Horzella oli tarjous "sijoita 10 tuotetta ostoskoriin ja saat -30 % loppusummasta", joten tehtiin kavereiden kanssa kimppatilaus. Poimin ostoskoriin omalta osaltani pienen punaisen glitter- kumisuan, kaviokoukun, ohjat (toinen puoli nahkaa ja toinen kumia), metallikarstan, lyhythihaisen kisapaidan ja sateenkestävät housut.
Pitää oikein erikseen kehua noita housuja! Vielä en niitä käytössä ole kokeillut, mutta ovat hyvät malliltaan (= näyttävät hyvältä päällä) ja tuntuvat erinomaiselta materiaaliltaan! (Housut Horzen nettikaupassa)


[oman hevosen kehuminen alkaa]
Voitto 3 vee on aivan super nuorukainen! Mitä enemmän sen kanssa touhuan ja teen töitä, päivä päivältä tajuan paremmin minkälainen kultakimpale käsissäni on! En tiedä kovinkaan montaa alle 10 kertaa ratsastettua kolmevuotiasta, joka kulkee maastossa yksin ja yhdessä täydellisesti (ei pelkää MITÄÄN, ohittaa traktoreita myöden kaikki nelipyöräiset, menee reippaasti tai hiljaa...) tai minkä kanssa uskaltaa lähteä ajamaan ottaen käsihevoseksi vielä toisen humman.
Koska Voitto on 3vee, tarvitsee laittaa tähän alle erikoiskuva Voiton päämerkistä. Sehän on selvästi numero kolme!
[/ oman hevosen kehuminen päättyy]



Edellä menee tallityttö-Eini ja Kalilei

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Lihava hevonen, mitä tehdä?

Porre ja Voitto kävivät perjantaina Forssan hevosklinikalla rokotuksessa ja raspauksessa. Eläinlääkärisetä Erkki Luikko antoi tällä(kin) kertaa kovaa palautetta Porren lihavuuskunnosta. Suurin osa Porren vaivoista johtunee tästä suuresta ylipainosta, mutta ongelmana on jo vuosia ollut ruunan laihduttaminen. Tai pikemminkin laihduttamisen vaikeus.

Porren ruokavalioon on pitkään kuulunut oikeastaan vain ja ainoastaan säilöheinä tai kesällä saatavilla oleva tuore ruoho. Aamulla ruuna saa kauraa n. 2 dl, muidenkin saadessa aamujyvät, ja illalla samaisen 2 dl kauramäärän lisäksi annokseen kuuluu kivennäiset, nivelvalmiste sekä pellavaista ja/tai melassia pieni määrä. Porren sekä aamu- että iltaruuat mahtuvat siis helposti 1 litran kauhaan.

Heinää on tarjolla vapaasti. Olosuhteiden pakosta ruokintavälit venyvät usein pitkäksi, joten paras vaihtoehto on ollut ladata heinäkaukalot täyteen kerran - pari päivässä. Olen ostanut vähäsokerista ja "ravintoköyhää" heinää, mutta valitettavasti suomenhevonen imee erinomaisen tehokkaasti huonommastakin heinästä energiaa.
Kesän laidunkauden jälkeen pitänee kehitellä jonkunsortinen slow fooding- ratkaisu.

Liikutus on ollut lähinnä kävelyä viimeisten vuosien ajan. Mahdollisimman monena päivänä viikossa 45 min - n. 1 h lenkki maastossa, mahdollisesti mukana on hiukan raviakin. Koulutuuppausta kentällä ei kovin usein tapahdu eikä kotonakaan sen ihmeemmin "treenata". Kunto hevosella on kohtalaisen alhainen, eikä pahitteeksi olisi myöskään kunnon huomattava nousu!
Uiminen olisi super hyvä treenausmuoto, mutta valitettavasti lähimaillakaan ei ole mitään asiaan sopivaa järveä tai merta.

Yritän tässä vain miettiä, miten laihduttaa hevosta, jonka ruokaa ei pysty huomattavasti vähentämään eikä liikuntaakaan lisäämään?

Kuvat otettu 11.6.2012



lauantai 16. kesäkuuta 2012

Ratsastuspilates - super mahtavaa !

Torstaina pääsin (vihdoin!) Aira Toivolan ratsastuspilatestunnille. En oikein tiedä mitä kirjoittaisin... Olen aivan sanaton! Todella paljon olen kehuja kuullut Airan treeneistä ja nyt itse sellaisessa oltuani, janoan LISÄÄ, PALJON ja NOPEASTI! Aivan mahtavaa!

Meitä oli tunnilla kaksi ratsukkoa ja ennen tunnin alkua ehdimme kävellä ja hieman ravaillakin alkulämmittelyksi. Opetuksen aluksi Aira katsoi menoamme muutaman kierroksen ympyrällä käynnissä, harjoitusravissa sekä kevyessä ravissa molempiin suuntiin. Sen jälkeen pysäytimme hevoset ja hän tuli korjaamaan asentoamme. Ensin piti istua normaalisti ja Aira kiskoi ohjista nähdäkseen miten vakaa istuntamme on. Piti tehdä myös pari puolipidätettä, jotta hän tietää millainen käsi ratsastajalla on. Aira kertoi, että istun hieman takakenossa (kyllä!), selkä notkolla (kyllä!) ja voisin istua syvemmällä satulassa (kyllä!), koska nyt olen hieman takakaaren suunnassa liikaa. Suurin ongelmani ovat ratsastuksessa kipeytyvät hartiat. Tämä johtuu siitä, ettei liikkeeni lähde lantiosta, vaan yläselästä, ja käteni ovat epävakaat. Pienikin nykäisy ohjasta saa ylävartaloni heilahtamaan ja tiiviin istunnan leviämään. Olen pyrkinyt istumaan ryhdikkäänä ja tämän seurauksena olen onnistunut saamaan liikettä vastaan olevan yliryhdin.

Varsinaiset harjoitukset aloitimme etsimällä pysähdyksessä vatsalihakset ja niitä jännittämällä sekä lantiota kääntämällä siirsimme painopistettä oikeaan kohtaan, avasimme kyljet ja kylkikaaret sekä siirsimme rintakehän lantion päälle, lisäksi piti avata lonkkia ja avata jalat ulkokiertoon. Lyhyesti sanoen koko ratsastusasentoa muutettiin hivenen joka kohdasta. Uusi asento tuntui aluksi erittäin oudolle, jotenkin kumaralta ja etukenoiselta. Katselin tuntikaverini uutta asentoa ja se näytti pelkästään hyvälle, ei mitään viittaustakaan kaulalla makaavasta perunasäkistä.

Menimme käynnissä ympyrällä uutta istuntaa maistellen ja yrittäen pitää kroppaa kasassa. Pysähdyksen ja hengityksen kautta piti lähes joka kierroksella etsiä vatsalihakset ja siirtää rintakehä lantion päälle, vanha asento yritti väkisin tulla takaisin. Teimme pysähdyksiä molempiin suuntiin hengityksen avulla ja pikku hiljalleen alkoi oikea asentokin pysyä. Välillä Aira kehotti palaamaan takaisin vanhaan istuntaan, jotta huomaisimme eron, ja täytyy myöntää, että aikasten pahalta takakenolta "normaali" istuntani tuntui. Ala- ja ylävatsalihasten yhtäaikainen ja oikeanlainen käyttäminen, sekä hengittäminen samaan aikaan, oli jo todella haastava yhdistelmä. Siihen lisäyksenä vielä lantion suoruus ja jalkojen ulkokierto, niin voilá! Unohtui täysin eteenpäin katsominen sekä käsien kannattaminen. 


Pääsimme myös kokeilemaan harjoitusravissa uutta istuntaa. Siinä vaiheessa pakka levisi lopullisesti tämän blogin kirjoittajalla... Uuden oppimista ja omaksumista on todella paljon ja oikein harmitti miten huonoa oli oman kehonsa hallinta. Aivot raksuttivat täydellä teholla ja erinomaisesta yrityksestä huolimatta ei vaan meinannut onnistua. Kun löytyi vatsalihakset, jalat karkasivat... Kun jalat olivat hyvin, oli ryhti suoristunut... Ja viimein kun sekä jalat ja vatsalihakset olivat hyvin, katse ihmetteli satulan etukaarta ja kädet pitivät lähes harjasta kiinni suorina.
Paikoitellen uusi asento alkoi tuntua jo luontevalta ja niissä hetkissä olo tuntui täsmälleen samalta kuin GP-tason kouluratsastus näyttää! Hiukan oli edelleen etukenoinen olo, mutta selvästi parempi kuin ensin. Kädet eivät olleet ollenkaan kovat ja jäykät eikä yhtään hartiat kipeytyneet. Porren liikkumisessa en eroa paljoakaan huomannut, oli aivan liikaa säätämistä omissa ruumiinosissa. Jatkossa uskon kuitenkin, että uuden istunnan myötä Porren kanssa tapahtuneet tarpeettomat "töks- töks- jarrutukset" liikkeen sisällä poistuvat!


Päätimme tämän kertaiset treenit kevyeeseen raviin. Siinä on eniten korjattavaa ja vaikeuksia istunnassani. En saa lantiota käännettyä, vaan keventelen pyrstö hiukan ojossa liikettä vasten. Laukkaa emme näin ensimmäisellä kerralla menneet ollenkaan, ratsastajilla oli aivan tarpeeksi sulattelemista jo käynnissä ja ravissakin.

Koko tunti oli uskomattoman hyvä ja tehokas! Olen pitkän aikaan halunnut korjauksen istuntaani ja nyt sain sitä mitä halusin. En olisi ikinä voinut kuvitella miten paljon hyötyä ratsastuspilateksesta voi olla! Tunnin jälkeen vatsalihakset olivat kipeät ja varsinkin reidet ilmoittivat olemassaolostaan. Lonkissani on pahaa jäykkyyttä ja yrittäessäni irroittaa polvia sekä reittä satulasta, saadakseni jalat ulkokiertoon, löytyi syvän ja vakaan istunnan lisäksi myös vähäisessä käytössä olleita lihaksia.

Kuvista huomaa selvästi miten vaikeaa uuden istunnan opetteleminen on, milloin mikäkin uloke on väärään suuntaan. Otoksien teema taitaapi olla: Iloinen mieli korvaa puutuvan älyn - eli väkisin naurattaa kun ei onnistu vaikka miten yrittäisi. Kuvista suuri KIITOS tallityttö- Einille!!

Airan omat nettisivut löytyvät osoitteesta  http://ratsastuspilates.nettiavain.fi/

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Treenit jatkuvat, jiihuuu!

Kalilei oli tänään, maanantaina, Ypäjän hevosklinikalla kontrollitutkimuksessa turvottelevan kintereensä vuoksi. (Ensimmäinen käynti: http://blondiponit.blogspot.fi/2012/05/matkaratsu-kalilein-huoltotauko.html) Turvotus jalassa on lisääntynyt viime viikkojen aikana, mutta se johtuu ilmeisesti vaivan muututtua akuutista kroonisemmaksi. Taivutusreaktio oli alle 1/5 (viimeksi 2/5), ontumaa ei ollut pehmeässä maneesissa ympyröillä eikä asvaltilla suoralla.

Nyt voivat siis treenit palata pikku hiljalleen taas normaaliin!!! Lähitulevaisuudessa tiedossa on pitkiä rauhallisia maastolenkkejä, Metsämäen raviradan maisemissa laukkaa, kentällä koulutuuppausta ja toivottavasti myös koulu- sekä matkaratsastuskisoja! Treeni-intoni on ainakin VALTAVA juuri nyt!

Jatkohoidoksi suositellaan kintereen seuraamista (tietysti), raskaampien treenien jälkeistä kylmäystä ja ajattelin myös ostaa ruunaskalle Back on Track- kinnersuojat. Niistä voisi olla hyötyä myös Porrelle!

Kimpassa kehuimme Kalileita klinikalla. Herra Hevonen on aivan super fiksu ja hyvin käyttäytyvä sekä ikäänsä nähden, (13 v) pitkän uran tehneenä, erinomaisessa kunnossa! Ravistartteja on ruunalla takana 67. Ennätyskin on 26-alkuinen, joten radalla on tullut tehtyä muutakin kuin laukattua ekassa kurvissa pitkäksi. Raviaikojen jälkeen ei aivan helpolla ole mullakaan heppa päässyt, treeniä on ollut koko ajan ja keskipitkiä matkaratsastuskisoja (50 - 80 km) useampia.
Luonne on täyttä kultaa eikä jaloissa tai muualla kropassa ole mitään kremppaa! Ei jännevammoja, ei ontumia, ei mitään. Kop kop, koputan puuta, jotta tilanne pysyy samanlaisena jatkossakin!

Voitto 3vee odottelee 10.6. ajolenkille lähtöä

Porre - Polle - Kalilei

Rapsuti ratsuti :)

PS. Tänään tuli täyteen 30 rekisteröitynyttä lukijaa! :)

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Aluekoulutuuppausta Hessi-tallilla

Suomenhevosten kummajaiset 9.6.2012, aluekoulukilpailut, Hessi-talli, Urjala
Kisaratsu: Porre
Luokka: KN Special

























Pieniä ihmeitä näyttäisi tapahtuvan: Porre starttasi KAHDEN VUODEN jälkeen koulukisoissa! Missään ei olla treeneissä oltu, mutta sen verran kivalta on ruunaska maastoratsastuksessakin tuntunut, että pitihän sitä kisoihin mukaan lähteä. Vanhoilla taidoillamme uskoin meidän selviävän "miljoona" kertaa läpiratsastetusta helppo B -tasoisesta KN Special -radasta.

Aamu alkoi kotona pakkaamalla Voitto-varsa ja Porre traileriin ja päräyttämällä läheisen ravimiehen tallille. Pörri oli edellisenä päivänä onnistunut irroittamaan toisen takakenkänsä ja pitihän se laittaa paikoilleen ennen kisoja. Voiton irtokenkä hoitui samalla reissulla, vaikka sillä nyt ei mikään akuuttihätä ollutkaan.

Ennen kisoja Pörri kävi kotona pikaisessa suihkussa ja kiillotuksessa. Jätin harjan täysin vapaaksi, vaikka punnitsinkin erilaisia letitysmuotoja. Porre stressaa kuljetusta yksin ollessaan todella paljon (kolistelee, hikoilee, hermoilee ja voi esim. hypätä etupuomin päälle), joten matkaseuraksi kisoihin lähti meidän tallin minishettisori Polle. Tästä onkin kuva ylhäällä, kokoeroa on jonkunverran herroilla! Polle on just loistava matkaseura, se on kevyt sekä hyvin kulkeva ja Porrelle riittävä henkinen tuki.

Kisapaikalla ehdin muiden ratoja katsella jonkun verran ja bongailla hienoja putteja. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä ja rauhassa laittelin oman kisaratsun kuntoon. Porren kanssa tein verryttelyn, joka oli hyvin käyntipainotteinen ja menin vain hieman ravia sekä laukkaa molempiin suuntiin. En halunnut väsyttää vanhaa herraa ja toivoin pienen kipinän riittävän vielä radallekin. Porre toimi verryttelyssä hienosti! Olo tuon hevosen selässä on aina kuin GP-ratsastajalla! Ei liioin tarvitse säätää ja nyplätä.

Rata meni ok! Porre liikkui mukavasti eteenpäin, on toisinaan ollut radalla erittäinkin tahmea. Ensimmäisen kerran oma keskittyseni koki kirjaimellisesti kolauksen, kun Porre ensimmäisessä käännöksessä, alkutervehdyksen jälkeen, osui takasellaan kouluaitaan. Onneksi pysyi aita pystyssä.
Keskiravi ei oikein lähtenyt, tai lähti, mutta hyytyi jo puolessa välissä. Raviosuus muuten ihan jees. 
Ensimmäinen laukka oli oikeaan kierrokseen, mikälie aivopieru siihen tuli, mutta nousi väärin! Hups... Sain heti korjattua, mutta virhe oli jo tapahtunut. Oikeasta laukasta raviin siirryttäessä hukkasin toisen jalustimeni ja meni hetki sitä takaisin jalan alle koukkiessa. Piti oikein miettiä, että menenkö ilman vai yritänkö kalastella sen takaisin jalkaan. Viimeiset metrit radalla olivat hieman jo työläitä. Vasemmassa laukassa alkoi humma hyytyä ja lopputervehdykseen kävellessä ruuna kiemurteli tahmeana.

Videolla meno näyttää oikein mukavan tasaiselta ja kivalta, MUTTA ruuna kulkee lähes tauotta KUOLAIMEN TAKANA... Aijaijai... Siitähän tietysti sakotettiin reilulla kädellä. Oma vika. Maija-valmentaja on aina sanonut, ettei saa vaan jäädä matkustamaan ohjat puol-löysänä. Niin tein nyt ("vitsit tää kulkee hyvin, tosi kevyt kädelle!!") ja tulos kertoo loput.

Tuomareiden kommentit kertovat kaiken oleellisen: "kuolaimen takana", "kuolaimen takana", "kuolaimen takana" (jne), "etupainoinen", "voimaton" ja "napakammin". Seiskaa tuli käynnistä sekä pysähdyksestä ja nelonen edelläkin mainitusta väärästä laukasta.
Loppukommentit: "kaunis ravi, laukkaan lisää voimaa" ja "kaipaa lisää voimaa, painuu helposti kuolaimen taakse".

Tuomarit olivat yksimielisiä (142,5 ja 142 pistettä) ja lopputulos oli 56,900%. Loppusijoitus 23/32.
Yleensä tuloslistasta on nimeä saanut etsiä alkupäästä, tällä kertaa piti aloittaa lopusta. Ei Pörri ollut se sama häikäisevän upea ilmestys, mitä huippuaikoinaan ennen loukkantumisia. Pitää taas miettiä mitä jatkossa tehdään. (Vai olisiko mahdollista kääntää aikaa takaisinpäin vaikka 5 vuotta?)

Kisapäivä päättyi hivenen ikävissä merkeissä. Kisoihin mukaan lähtenyt Upi-avomies valitteli kehnoa oloaan ja illalla kuumetta olikin jo lähes 39 astetta. Siitä ei sitten ollutkaan enää kuin yksi suunta: TYKSiin osastolle ensiapupolin kautta. :(

Loppuun vielä "tallityttö"- Einin kännykällä ottamia kuvia radalta. 

 








perjantai 8. kesäkuuta 2012

Missä on mun kisahousut? Ja kisapaita?

Kuka on piilottanut mun nahkasaappaatkin? Minkä kypärän mää laitan? Tarviiko varusteet pestä? Mitä jos sataa vettä? Aikooko hevonen suorittaa radan hyvin vai huonosti? Laitanko hevoselle ranskanletin, sykeröt vai verkon harjaan? Vai annanko olla kokonaan auki? Radan mää ainakin osaan vaikka unissanikin, tai osaanko sittenkään? Onko tää nyt ollenkaan järkevää?

Huomenna tapahtuu. Jos tapahtuu. Erilaisia variaatioita päivän kulusta on ainakin 18 erilaista. Pienellä jännityksellä odottelen tulevaa!

Porren kanssa Hessi-tallilla 25.5.2010

Kesäkivaaaaa

Keskiviikkona oli aivan super mahtava ilta kaikinpuolin! Ilmakin oli suorastaan täydellinen! ...ja mites sopivasti olinkin pyytänyt isäni meille auttamaan pihan huoltamisessa ja laitumien aitaamisessa samaiselle illalle. Meillähän avomieheni Upi sairastaa akuuttia leukemiaa (SM-kisahaaveet muuttuivat taisteluksi leukemiaa vastaan) eikä hän voi sairauden takia osallistua mullassa rymyämiseen ja pihan pöyhimiseen oikeastaan millään tavalla.

Koska kuvat kertovat enemmän kuin monet sanat, annetaan seitsemän vuotta vanhan Samsung digipokkarini laatuotosten loistaa! :D


Kuvassa näkyy (ehkäpä ensimmäistä kertaa täällä blogissa?) tallipihastamme pieni kaistale. Kuva on otettu portiltapäin, vasemmalla on talomme ja oikealla sauna / puuvarasto. Talli on suoraan edessä, kulku sisälle on avonaisesta ruskeasta isosta ovesta. Pienempi, kuvassa näkyvä, punainen rakennus on toinen pihattomökeistämme. Kesän aikana tämäkin mökki olisi tarkoitus saada lopullisesti valmiiksi!


Voitto, Kalilei ja Porre lempikohdassaan laidunta, sen takia ruohokin on kulunut aivan olemattomiin. Kuvassa on jännät värit, tykkään tästä kuvasta jostain syystä todella paljon! Pian tämän jälkeen tuli pieni vesikuuro, se lienee syynä näihin sävyihin. (Ei, tätä kuvaa ei ole käsitelty yhtään mitenkään.)

Voitto ja Kalilei
Kalilei (takana) ja Porre (edessä)
Illalla kävin vielä viimeiseksi ratsastamassa Porren. Kävimme vajaan tunnin maastokävelyllä saapuen takaisin kotio klo 23.00. Allaolevat kuvat on otettu paksun usvakerroksen leijaillessa puolenyön aikaan.



Tänään, torstaina, kävimme katsomassa miniponivarsaamme ja otimme traikun kyytiin samalla varsan isukin eli Polle-orhin. Polle oli ollut vauvantekohommissa reilut 3 viikkoa ja palasi nyt takaisin "kotiin" eli meille. Toivottavasti ensi kesänä on luvassa miniponivarsallemme sisarus! Tämä meidän ponivarsa on ainakin sulattanut jokaikisen ihmisen sydämen! Varsa on niiiiiin mahdottoman suloinen!

Poika
Isä